Pentukuumetta

Kaikki tuntuvat rakastavan koiran-, kissan, kanin- ja muiden eläinten pentuja? Itse ainakin! No totuus on eläimet ovat supersöpöjä, entäpä pienenä pentuna sitten? Vallattomia, pieniä, uteliaita kuonoja. Onko siis enää parempaa kun saada pikkuisia karvapalloja omaan kotiinsa? No se on hienoa, mutta odottelaan kun ne vähän kasvaa ja niistä tulee villejä, terkahoita ja mahdottomia, mutta hei eihän vielä ole näin? Ainakaan meillä:

Bomba sai 10.5.09 seitsämän supersuloista pentua, ne ovat hyvävointisia mutta osa niistä on kärsinnyt heikkouta ja niitä on jouduttu ruokkimaan pullolla. Pentujen emä, Howl’ Melody u’r My Sexbomb Vielfrass on ruskeavalkoinen hyvin kiltti ja rauhallinen narttu jolla on Suomen muotovalion arvo, isä taas on Vielfrass Rob Roy jota en pahemmin tunnekkaan, Rob Roy on kuitenkin myös Suomen muotovalio ja vielä nuori joten maailman valloitus on vielä kesken niin hänestä kuullaan vielä.

Pentuihin, pennut ovat siis kuten isä ja emä sileäkarvaisia kettuterriereitä. Pennuista löytyy kahta väriluokkaa, ruskea- ja mustavalkoisia, läiskiä eri kokoisia ja eri muotoisia. Pennuista kaksi on narttuja, viisi urosta. Yksi pennuista muistuttaa Bombaa, ja sille voi ehdotella B-alkavaa nimeä! Kaksi pennuista ovat jo saaneet alustavan nimen, vaalein musta-valkoinen uros: Lasard (laus. Lasaard) ja vaaleampi narttu: (ei Bomban näköinen) Cindrillon (suom. Tuhkimo)

Itse olen ainakin rakastunut näihin pieniin vesseleihin aivan suunnattomasti ja niistä kuulette vielä lisää!